Seikkailua, romantiikkaa ja huumoria. Tämä romanttinen komedia, Casanova, on nopeatempoinen ja piristävää katsottavaa talven synkkiin iltoihin. Tarina kertoo fiktionallisen tarinan 1700-luvulla eläneen Giacomo Casanova-nimisen  miehen naisseikkailuista. Tarina liikkuu Venetsian kauniissa ja tunnelmallisissa 1700-luvun maisemissa.

Casanovaa esittää Heath Ledger. Komea ja karismaattinen nuori mies on kuin aikansa pelimies, kepeäkenkäinen ja naisiin menevä nuori mies ei näytä löytävän todellista rakkautta millään hinnalla. Hän on inkvisition takaa-ajama ja tyhjätasku aateli, jonka persoonan Ledger toteuttaa melkein täydellisesti. Onnekseen nuorella aatelisella on ystävänään Venetsian doge, jonka avulla Casanova väistää suurimmat vaaransa, tuomioistuimen ja kirkonvihan. Vaikka nunnissa käyminen onkin hyvin yleistä tälle nuorelle miehelle. Viimein sankarimme löytää kaksi vaimoehdokasta; neitseellinen, mutta intohimoinen Victoria ja yllättävä feministineiti Francisca, jossa näyttäisi olevan haastetta omaperäisyytensä ja vahvan luonteensa takia.

Ongelmissa löytyy vielä Franciscan veli, Giovanni, joka on kuumeisesti rakastunut Victoriaan. Neliödraamaa kuormittaa vielä Papprizzio, Franciscalle luvattu laardipohatta, joka matkustaa Venetsiaan tapaamaan tulevaa morsianta. Casanova kuitenkin onnistuu pitämään hölmöltä vaikuttavan Papprizzio-pullukan erossa Franciscasta. Nyt on Casanovan aika esittää Papprizziota ja saada Franciscan sydän puolelleen. Kukaan ei silti huomaa, että pohatta onkin oikeasti Casanova, venetsian kuuluisin viettelijä. Loppuhuipentumassa koko viisikkodraama huipentuu ja kaikki selviää. Onnellinen loppu on siis luvassa.

Värikkäät miljööt ja rikkaiden ihmisten talot tuovat ilmettä vanhantyyliseen elokuvaan, jossa mahdollisuuksia näyttäisi olevan myös köyhälle aatelinuorukaiselle. Viisaudella ja nokkeluudella näyttäisi pärjäävän tapahtumasta kuin tapahtumasta. Positiivinen ja hehkeä tunnelma jää kuitenkin vaille vastakohtia. Tarinassa ei tapahdu pahemmin mitään vakavampaa, ja juoni jää siksi vähän tekaistuksi. Mollisointuja saa etsiä ja silti kädet jää tyhjiksi. Mutta tarvitsisiko jokainen leffa olla surullinen? Casanova ainakin piristää surullista sadepäivää varsin hyvin.

Jos historiamme aikaiset hienostoajat kiinnostavat komedian ja draaman täytteisenä niin tässä olisi hyvä leffa. Ensimmäisen näkökerran jälkeen ei tarinasta saa oikein selville mitään, sillä tapahtumia vähän väliä ja hahmoista saattaa mennä sekaisin. Jännitysleffaksi tästä ei ole eikä toimintaa löydä tuomioistuinta karkuun juoksemisesta sen enempää. Mielestäni kepeäksi komediaksi tämä kelpaa parhaiten, jos ei perinteinen amerikkalainen komedia  kuulu elokuvakokoelmaasi.